Jääkiekko ja moni muu urheilulaji on erittäin fyysistä. Fyysisyys taas tarkoittaa sitä, että jotakin voi sattua ja vieläpä kirjaimellisesti. Sami Venäläinen on yksi ammatikseen kiekkoilleista kavereista, joka joutui harmilliseen tilanteeseen ja lopettamaan uransa polven loukkaantumiseen 35-vuotiaana. Lähes 1000 SM-liigan ottelun mies ja Suomen sekä U-18-maajoukkueen maailmanmestari otti uutisen vastaan, niin kuin se kuuluukin. Ammattimaisesti.

Hätä ei ollut sen pidempi. Tapparan kasvattina sekä TPS:ssä ja Saipassa sekä myös Saksan DEL-liigassa vaikuttanut Venäläinen löysi niin sanotusti autoonsa uudet renkaat ja jatkoi matkaa.

 

Tällä hetkellä henkilöstöpalveluyritys Smilella työskentelevä miekkonen päätyi nykyisen työpaikkansa riveihin mistäpä muusta kuin vanhan pelikaverin, Teemu Aallon vinkistä. Mies palasi Saksasta Suomeen ja löysi itsensä Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen pääovilta – matka työelämälähtöiseen uudelleenkouluttautumiseen oli yllättävän lyhyt. Merkonomiksi opiskelu tapahtuu pääosin konkreettisen työnteon kautta, ja sehän miehelle passaa.

 

– Smilellä on tällä hetkellä päässyt hienosti yhdistämään omaa osaamista sosiaalisista tilanteista, kun päivittäin keskustelee erilaisten ihmistyyppien kanssa. Siihenhän se joukkueurheilukin perustuu – ihmisten kanssa toimeen tulemiseen. Joka päivä oppii jotakin uutta ja tämän vuoden tavoitteena onkin tehdä paljon työtä itsensä ja Smilen eteen, Venäläinen kommentoi arkeensa viitaten.

 

Tulevaisuuden unelma-ammatti on vielä hakusessa. Niin kuin meillä kaikilla. Se voi kenties löytyä henkilöstövuokrauksen alalta, tai jostain aivan muualta – ja tässä vaiheessa aktiiviuran aikana kerätyt verkostot nousevat positiivisesti esiin. Sen lisäksi että jääkiekkoilija tutustuu kanssapelaajiin, niin myös monet yhteistyökumppanien edustajat tulevat enemmänkin kuin tutuiksi. Varsinkin Tampereen alueella. Ja siitä on hyötyä jo tämänkin hetkisessä työssä. Verkostojen hyödyntäminen onkin urheilijan elinehto, mikäli kiinnostusta uudelle suunnalle, työnkuvalle, bisneksille tai harrastuksille löytyy vielä aktiiviurankin jälkeen.

 

 

Urheilun lopettaminen on vähän eri asia kuin tupakoinnin lopettaminen. Urheiluun nimittäin kannattaa, ja usein myös halutaankin palata takaisin. Vaikka tällä hetkellä Venäläisen polvi aiheuttaakin vielä pieniä ongelmia liikunnan harrastamiseen, niin eroon siitä ei kuulemma pääse. Siis urheilusta.

 

– Joka päivä yritän jotakin liikuntaa kyllä harrastaa, polven ehdoilla tietysti kun se on vielä tuossa vaivana. Jääkiekon pariin ei varsinaisesti ole hinkua, paitsi toki esimerkiksi tuo Tapparan alumnitoiminta on vaikuttanut sellaiselta mikä saattaisi sopia meikäläisellekin.

 

Tällä hän viittaa entisten kirversintojen harrastejoukkueeseen, joka luonnollisesti pelaa sparripelejä muita entisiä liigajoukkuelaisia kohdaten. Kuten esimerkiksi taannoin Hakametsässä käyty taisto HPK:n alumnijoukkuetta vastaan. Harrastejoukkuetta enempää ei jääkiekko tosiaan kiehdo. Paitsi toki ammatillisessa mielessä.

 

– Esimerkiksi Saksasta tarttui reppuun paljon hyviä kokemuksia, sekä verkostoja seura- ja valmennusjohtoihin. Se kiinnostaa ilman muuta, työnteon ja jääkiekon yhdistäminen, Venäläinen haaveilee.

 

Toinen haave liittyy aiheesta kolmanteen. Nimittäin suomalaiseen jääkiekkohurmokseen. Saksassa oli pikemminkin normi, että koko joukkue tuli vielä loppuvihellyksenkin jälkeen juhlimaan ja tanssimaan fanien kanssa jäälle. Samaa Venäläinen toivoo myös Suomen hallehiin ja näkeekin että sekä jäälle kuin katsomoonkin olisi enemmän kuin tervetullutta ottaa mallia Keski-Euroopasta. Jääneekin nähtäväksi, että löytääkö Venäläisen jatkossa pelikatsomosta huudatuskapteenin roolista, vai jostakin aivan muusta.

 

Se on kuitenkin selvää, että perjantaina myös häneen törmää Tampere Areenalla Sport & Business Seminarissa. Viimeisiä lippuja viedään ja nopeimmat ehtivät vielä mukaan tästä: wwwwwwww

 

HANKI LIPUT TÄSTÄ JA LÄHDE MUKAAN VUODEN SPORTTISIMPAAN BISNESTAPAHTUMAAN!